Ärtyneen suolen parantaminen, osa 4: Ruokaremontin 1.vuosi

Aloin suunnittelemaan seuraavaa vaihetta, jossa päätin lisätä yhden kotimaisen kasviksen kerrallaan ja katsoa sen vaikutuksen suolistoon. Tämä vaihe venyi vuoden mittaiseksi satokausituotteita myötäillen. Elimistöni tottui lapsena kotimaassa tuotettuun ruokaan, ja huomasin sen edelleen parhaiten soveltuvan. En tuntenut tarvetta kokeilla tuontikasviksia, vaikka ne olivat tuttuja edeltävästä ruuanlaitostani.

Vakituisempaan käyttöön perunan ja porkkanan lisäksi jäi satokauden kotimainen kukkakaali sen vihreitä suojuslehtiä ja kantaosaa myöten. Ne olivat mainioita keittojen ja sosekeittojen raaka-aineita. Vähemmälle osuudelle jäi parsakaali, jonka varsiosan loppu oli hyvää raaka-ainetta keittoihin, risottoon ja paistoksiin. Koska molemmista kaalilajeista jäi joskus yli kertakäytön varsi- ja lehtisilppua, pakastin silpun sellaisenaan myöhempää käyttöä varten.

Silloin tällöin laitoin ruokaa punajuuresta, kesäkurpitsasta ja myskikurpitsasta, joita elimistöni sulatteli sopuisasti yhden aterian verran. Palsternakka, selleri ja mustajuuri jäivät ruokien mausteiksi esim. keittoihin.

Lihasta kokeilin pekonia ja savukassleria, koska niitä teki mieli. Vastoin yleistä ohjetta ja ennakko-odotuksiani nämä jäivät ruuanlaittooni, koska elimistöni ei protestoinut. Hyvä puoli niissä on se, että vähäisellä määrällä saa ruokaan runsaasti makua.

Kala valikoitui aluksi kolmeen lajiin: hyvälaatuiseen loheen, siikaan ja kuhaan. Hinnat olivat tuolloin siedettäviä.

Kun pidin jatkuvasti tietyt ruoka-aineet kaapeissa, en koskaan ollut pulassa, mitä laittaa ruuaksi.

Sitruuna korvasi hyvin etikkapohjaiset kastikkeet ja antoi tuoresalaatille raikkautta. Kalan maustajana erinomainen.

Näillä eväillä lähdin laajentamaan ruokarepertuaaria.


Posted

in

by

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *