Toisen vuoden lopulla koin oloni jo niin hyväksi, että halusin kokeilla vähitellen kielletyistä ja vältettävistä ruoka-aineista kaalia, sipulia, sieniä ja makkaraa.
Ensimmäisen kaaliruuan jälkeen
suolisto oli aivan hiljaa, mutta jo seuraavan päivän uusinta aiheutti pientä kuplintaa ja ilman kertymistä. Päättelin, että voisin maksimissaan kerran kuukaudessa syödä kaaliruokaa. Siitä olin iloinen, sillä voisinhan laittaa kaaliherkkuja loppukesän varhaiskaalista ja syksyn sadon keräkaalista. ja pakastaa tulevaan käyttöön loput, mitä ei kerta-aterialla pystynyt syömään.
”Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa” muisti vanha tätini sanoa. Kaaliruokien kohdalla se ainakin piti paikkansa. Ensin silputun kaalin kiehautus pehmeäksi, kiehautusveden kaato pois ja sekaan mitä kaalilaatikkoon halusinkaan – keitettyä riisiä, porkkanaraastetta, mausteita, jauhelihaa. Munamaito ja voinokareet päälle ja uuniin matalaan lämpötilaan. Pitkä paistaminen matalassa lämpötilassa hauduttamalla tekee kaalille hyvää. Keitinveden säästin kaalikeittoon, jos olin ostanut suuren syksykaalin ja halusin siitä tehdä lisäksi keittoa. Keitto meni pakkaseen odottamaan seuraavaa herkutteluhetkeä. Kaalikeitto vain paranee uudelleen lämmitettäessä.
Kesän kotimaiset nippusipulit
varsineen tarjosivat miedon vaihtoehdon sipulikokeilulle. Varsien käyttö olikin lähes yhtä sopivaa kuin kuivatun tai tuoreen ruohosipulin käyttö. Koska sipulinipun varsia ei voinut käyttää kerralla tai kahdellakaan, saksin loput puolikkaiksi pätkiksi ja laitoin sellaisenaan pakastepusseihin yhden käyttökerran suuruisina erinä. Pussista oli helppo pilkkoa saksilla kohmeisia varsia ruokaa maustamaan.
Kelta- ja punasipulin
käytön aloitin hyvin pienellä puolikkaalla. Se määrä oli lähes sopiva. Sipulin määrä ruuassa oli suoraan verrannollinen röyhtäisyjen määrään. Raakaa sipulia en halunnut kokeilla salaateissakaan. Lopputulokseksi jäi sama käytäntö, mikä oli ollut lähes pari vuotta: kuivattua ja tuoretta ruohosipulia ruokiin. sitten kun nippusipulien aika oli ohi. Kun jossain vaiheessa leivoin pizzaa, ripottelin joskus täytteeksi tomaatin ja fetan päälle raakoja sipulirenkaita. Makunautinto oli suuri! Mutta sitten piti jonkin aikaa antaa suoliston ja vatsan puhua sipulirenkaita sulatellessa.
Sienikokeilussa
ruokiin valikoitui tuntemusteni perusteella kanttarellit ja herkkusienet. Käyttökertojen määrä tuntui samalta kuin sipulin kanssa – harvoin. Kanttarellit maistuivat parhaiten paistettuina ja kermassa muhennettuna perunoiden kanssa. Herkkusieniä laitoin niukasti muiden ruoka-aineiden sekaan.
Lenkkimakkarat ja kesän grilliruokamakkarat
houkuttivat kovasti kesän tullessa. Kokeilussa pyrin valitsemaan kotimaisesta lihasta tuotettua, mahdollisimman lihapitoista makkaraa. Kahden vuoden jälkeen grillimakkara maistuikin, erityisesti porkkanaraasteella ja kukkakaalimuruilla raikastettuna. Kokeilin tässä vaiheessa myös sinappia ja suolakurkkua. Kesäiseen perunasalaattiin ne sopivat hyvin ja suolisto kesti parin peräkkäisen kerran käytön.
Makean nälkään
lisäsin valikoimaan lapsuuteni herkkuja: sitruunakiisseliä ja suklaakiisseliä (välillä kermavaahdolla juhlistettuna), vispipuuroa herukoista tai puolukasta ja pannukakkua. Leipomisvalikoima laajeni kuivakakuista kääretorttuihin ja keveisiin täytekakkuihin marja-kermavaahtotäytteellä.
Mitä ruokaremontista seurasi ?
Jatkoin kahden vuoden aikana tekemiäni ruokia. Kaupassa käynti oli muuttunut helpoksi ja sujuvaksi, kun saatoin kävellä hyllymetreittäin ohi kaiken tarpeettoman. Uskomattoman paljon vaihtelua saa vähistä ruoka-aineista, kun vaihtelee niiden suhteita, käyttää rentoa kättä, mielikuvitusta. Ajan mittaan välillä söin, mitä mieli teki ja syön edelleen. Suolisto kyllä kertoo, mistä ei tykkää, jos itse toimin vastoin parempaa tietoa. Elimistön oloa on syytä kuunnella.
Ruokaremontissa tiivistyi minulle tärkeimmät asiat:
Askeettisuus ruokailussa on tarpeen vain silloin, kun se on tarpeen.
Yksinkertaisuus on eri asia kuin askeettisuus.
Yksinkertainen ruoka on hyvää ruokaa.
Hyvä ruoka tekee vatsaan sopuisan olon ja ravitsee mieltä.
Olen kiitollinen ruuasta.
Kiitos kotimaisille ruuan tuottajille.
Vastaa